Näin se aika kuluu hirmuista vauhtia. Nellillä tuli perjantaina 4 kuukautta täyteen maailmaan putkahtamisesta. Kaikenlaistahan tuo Nelli on tässä matkan varrella oppinut. Ja miten helppo lapsi on tähän mennessä ollutkin. Ei minkäänlaisia sairasteluja (pientä muutaman päivän flunssaa lukuunottamatta) eikä koliikkia. Yötkin nukkuu omassa sängyssään ellen sitten itse nukahda ennen Nelliä jos olen yöllä joutunut sen ottamaan viekkuun syömään.=) Ja nykyisin nukkuu jo melkeenpä jokaisen yön heräämättä. Okei, tiedän kyllä että tähän voi tuossa ajan myötä tulla muutos. Mutta elellään tässä vaan ihan rauhassa päivä kerrallaan.
Pituutta Nellillä on nyt 58,5cm ja painoa pikkasen reilu 5 kiloa. 4 kuukautisneuvola oli eilen. Viime neuvolakerralla kuukaus sitte Nelli sai ensimmäisen rokotuksen. Voi, että mikä huuto siitä synty, mutta nopeesti se myös loppu ku äiti otti hellään syleilyyn ja rauhotteli. Sitte jo Nelli rupeski neuvolatädille kovasti juttelemaan.
Lapin reissulla Nellillä oli viikon verran iltasin kuuden ja seittemän välillä jonkinmoisia itkukohtauksia, mutta enpä usko että olisivat olleet koliikkia. Enemmänkin väsymys-ja nälkäitkua ja muutenkin olihan siinä totuttelemista ku ympärillä hyörii 7 ihmistä ja vielä 2 koiraa päälle. Kotona ku ollaan nelisteen ja rauhallistakin on. Neuvolatätikin totesi että varmasti ollut vain nälkäitkua. Muutenhan tuo reissu meni hyvin. Reissun aikana lopetinkin Nellin yöherättelyt. Alko tuntua toi koko homma jo ihan turhauttavalta. Ite olin öisin niin väsyny ja Nelli myöskin. Sen ku herätin ja vaipan vaihdoin kuivaan nii Nelli melkeenpä olikin jo uudestaan unessa. Viitisen minuuttia jaksoi maximissaan syödä. Eli ei mitään järkeä alkaan herättelemään. Ja hyvinhän Nelli silti on kasvanut.
Viime viikolla Nellillä oli kasvukontrolli kättärillä lapsipolilla. Heidänkin mielestään Nelli oli kasvanu ihan hyvin omalla käyrällään, mutta sanoivat että notkahdusta alaspäin ei saisi tulla. Ennen Nelli on myöskin neuvolassa sun muualla viihtynyt hoitopöydällä, mutta nytpä ei tykänny tuolla kättärillä ja neuvolassa ollenkaan. Lohduton itku tuli heti. Lapsipolilla lääkäri kuunteli Nellin sydäntä ja totesi, että sieltä kuuluu sivuääni. No siinä sitten lääkäri yritti Nellin sydäntä ultraäänellä tutkia. Eipä hommasta tullu mitään. Nelli ei tästä hommasta tykänny ollenkaan. Kahteen kertaan yrittivät ultralla katella. Niin että Nelli oli siinä välillä vähän rauhottunut. Sama juttu toistu toisellakin kertaa, Nelli pisti älämölyn pystyyn. Lääkäri kuitenkin siinä huudosta huolimatta tutkiskeli. Eivät todenneet rakennevikaa eikä mitään muutakaan vakavaa sydämessä. Eli kyse ilmeisesti on hyvänlaatuisesta sivuäänestä. 4 kuukauden päästä on uusi kontrolli ja lääkäri totes että voipi olla et tää sivuääni on jo siihen mennessä kadonnu.
Eilen Nelli pyörähti ensimmäistä kertaa selältä vatsalleen. Harmittaa ku en tilannetta nähny. Just silmä vältti sillo. Nelli tossa omalla puuhamatollaan touhusi ja yhtäkkiä vaan kuulin kovaa ähinää ja niin oli Nelli mahallaan köllimässä.=) Onhan Nelli jo aiemminkin pyörähtäny vatsalleen, mutta sitä ei voi ottaa mukaan laskuihin koska alusta on ollut periksi antavaa mm:sohva ja sänky.
Oon tässä nyt Nellin kans oleskellu ulkonaki enemmän. Tossa meiän pihalla on tollanen “mummokeinu” niin siinä ollaan kiikuskeltu. Ja nykysin Nelli viihtyy hereilläki pidempään vaunuissa. Ennen aina ku oleskeli vaunuissa ja ei nukkunu nii kitinäkshän se meni. Eilen ulkona ollessamme bongattiin oravakin pihassa. Nelli seuras oravan puuhia tarkkana siihen asti kunnes orava viimein pakeni puuhun piiloon. Ja Namunkin puuhia Nelli seurailee mielellään. Ja tykkää kovasti ku Namu käy vähän haistelemassa ja nuolasemassa poskesta.
Tässä ollaan vähän harkittu josko vietäis Nelli vauvauintiin. Nellillä ku tota energiaa riittää. Ammeessaki ku laittaa Nellin vatsalleen ja tukee tosta leuan alta nii jalat ja kädet käy vinhaa vauhtia. Ja ei muutenkaan meinaa enää paikallaan pysyä. Vaipanvaihtoki vaatii nykyään taitoa.=) Muutama pieni haaverikin on päässy käymään ku Nelli itteään lattialla selällään maatessa työntää jaloillaan eteenpäin. On tullu pöytä tai jokin muu kulma liikkuessa esteex ja siihen on päänsä tömäyttäny. Näistä tömäytyksistä ollaan selvitty pienillä naarmuilla tai vaan ihan säikähdyksellä.
Nelli on nyt kerran ollu hoidossa yöhön asti Markun äidin luona eli toisella mummeista. Meiän tupareiden ajan siellä siis oli. Olis voinu tietenki koko yönkin olla, mutta mä hain Nellin kotiin puol kolmen aikaan ku tultiin Pinkusta kotiin. Mähän en ollu juonu mitään ja kauhea ikävä oli. No kotiin ku Nellin toin nii heräs tolla lyhyellä matkalla ja tunnin verran meni sitte nukuttaessa uudelleen. Mutta nukuttiinpa sitte seuraavana aamuna lähemmäs yhteentoista asti.=) Nellin nukutuskin tuttipullolla oli sujunu suht hyvin. Pientä kitinää oli ollu, mutta peukku lopulta rauhotti ja Nelli nukahti. Juu Nelli on ruvennu peukkua imeskelemään. Tuttiako ei olla vielä opetettu Nellin syömään. Täytyy nyt vähän kattoa mihin päin toi peukun imeminen menee. Jos iha hirmusesti sitä imeskelemään rupeaa nii sitte mieluummin tutti suuhun jos sen kelpuuttaa. Tutista sentään pääsee eroon, mutta peukun imemisen lopettaminen onki työläämpää.
Saa nähä millonka Nellille ensimmäinen hammas ilmestyy. Kuolan erittäminen nimittäin kasvaa koko ajan. Toivottavasti Nellillä hampaitten tulo ei ole kauhean kivuliasta. Tähän mennessä elämäänsä itkeskellyt niin kovin vähän ja mieluustihan sitä toivoisi kaikkien kannalta, että tulevaisuudessakin jatkuis näin. No sen näkee sitten kun aika koittaa.
Tässä muutama yö sitten näin niin todellisen tuntuista untakin. Nellillä jäi siinä unessa ryömimisvaihe kokonaan välistä ja kiisi kontaten hirmuista vauhtia. Saapi nähä oliko tää jonkinlainen enneuni.;) Tässähän kerkee Nelli oppimaan vielä kaikenlaista ennenku tarhakausi koittaa. Muutaman viikon päästä Markulla alkaa kesäloma ja saapi nähä pääseekö Nelli taas reissaamaan. Markun Joensuun sukulaiset ei vielä Nelliä ole nähnykään, että josko sielläpäin ainaski lähettäs käymään.
