Nyt on vauvelikin tehnyt ensimmäisen matkansa. Onhan noita kauppareissuja Jumboon yms. tehty mutta niitä ei lasketa.
Perjantaina Sanna pakkaili meidän tavarat kasaan niin, että päästiin heti lähtemään, kun tulin töistä. Sitä kamaa vaan tulee niin pirusti, ku pitää ottaa omat, hauvan ja vauvan kamat. Ahdasta tulee. Ja haluttiin ottaa vaunutkin mukaan, että pääsee kävelylle. Ei muuta kun vaunut kasaan konttiin ja koira kans sinne, hyvin meni.
Lopelle ei nyt niin kauheen pitkä matka ole, ettei vauva nukkuis koko matkaa. Erittäin hyvin siis meni. Vauva heräs just ennen ku päästiin perille, eli just sopivasti
Yökin meni kyläpaikassa oikein hyvin, ei mitään ongelmaa. Noitten kestovaippojen kans vaan pitää vähän suunnitella, että niitä on riittävästi puhtaina mukana, ettei lopu kesken.
Namukin oli kyläpaikassa tosi nätisti, ei mitään ongelmaa. Molemmat nukku yön hyvin.
Lauantai-päivä oli molemmille vähän erilainen. Me kun lähdimme Lopelta suoraan Nummelaan, ja Sannan porukat otti vauvan ja hauvan ja menivät kotiin. 8 tuntia vauva oli yksin ilman meitä, ja aika hyvin oli kaikki mennyt. Kymmenen aikaan illalla vauveli oli kuulemma alkanut itkemään eikä tahtonut lopettaa. Oltiin muutenkin vähän puhuttu, että me lähdetään tupareista kymmenen aikaan tulemaan kotia. No kun sit perille Sannan porukoille päästiin, niin toinen jo nukkui tyytyväisenä. Vaistooko nuin pieni vielä, että isi ja äiti ei oo nyt läsnä, kyllä mä uskoisin. Mutta halutaan pienestä asti opettaa vieraisiin ihmisiin, ettei tulisi eroahdistuksia. Ja on vanhemmat oikeutettu silloin tällöin muutamaan yhteiseen tuntiin.
Sit jäätiinkin yöksi Sannan porukoille, ja täällä ollaan edelleen. Kohta syödään aamiaista ja sit ruvetaan hissukseen keräilemään kamppeita kasaan ja mennään kotia. Sit on vauvelin elämänsä ensimmäinen reissu ohi
