Lääkärin määräys: Paljon lepoa ja nestettä

Täällä sitä ollaan kotona. Päästivät vielä sieltä kättäriltä mut pois. Tällä kertaa mut pistettiin taas sykekäyrään ensimmäiseksi. Verenpaine mitattiin siinä samalla, kohollahan se oli mutta suht siedettävissä lukemissa. Vähemmän ku viime kerralla, positiivista.=) Vauveli teki myöskin hyvää käyrää. Alux tais vielä olla unten mailla ku mut pistettiin siihe ku tuli nii tasasta käyrää. Mutta eipä menny kauaakaan ku heräs möyrimään.

Käyrän jälkeen menin lääkärin luo. Ultralla taas katteli tilannetta. Tällä kertaa ei mitannu vauvelin pituutta, koska edellisestä mittauksesta vaan viikko aikaa. Sano, että viikossa ei kerkeä paljon kasvamaan. Katteli enimmäkseen ultralla lapsiveden määrää ja istukan toimintaa sekä virtausta. Hyvät oli kaikki.

Lääkärin jälkeen menin vielä piikitettäväks. Kaksi koeputkilollista verta ottivat musta. Oli taas hyvä labrahenkilö ottamaan kokeet ku ei tuntunu missään eikä jälkeäkään jääny käsivarteen. Soittivat tässä iltapäivän aikana ja kertoivat verikokeen tulokset, ei mitään poikkeavaa. Eli kaikki kunnossa. Näillä verikokeilla näkisivät jos mulla olisi raskausmyrkytys.

Ensi maanantaina on taas sitte seuraava käynti. Sillon taas otetaan käyrää, mitataan verenpainetta ja arvioidaan taas vauvelin kokoa. Tulee vaan kalliix ku joutuu ravata tuolla viikottain. 22€ menee plk-käynnistä maksua joka kerta. Mutta parempi vaan, että seuraavat tilannetta, ittelläkin turvallisempi ja rauhallisempi mieli. Mutta nyt tässä koitan lepäillä mahdollisimman paljon ja juoda vielä entistä enemmän vettä.

Raskausviikko 39-Pienessä jännityksessä eläen

Viikko alkoi taas neuvolakäynnillä. Kerroin neuvolatädille maanantain äitiyspoöikäynnistä ja olihan hänellä myöskin kättäriltä lähetetty viesti. Kerroin vauvelin pienestä koosta niin neuvolatäti kommentoi siihen rohkaisevasti ja lohduttavasti. Verenpaine oli koholla, mutta taas lähempänä normaalin ylärajoja joten mitään hätää senkään takia ei ollut. Pääsin hyvillä mielin kotia. Perjantaille antoi ajan, että mitataan vielä ennen viikonloppua kerran paineet.

Torstaina kävin Itiksessä hakemassa faijan synttärilahjan kaiverruksesta kultaliikkeestä. Oli siinä myöskin muutama tunti aikaa palloilla muuallakin ku oltiin Markun kanssa sovittu niin, että nappaa mut kyytiinsä ku lähtee töistä kotiin. Kyllä alkaa olemaan jo väsyttävää muutaman tunninkin kiertely. Jalkapohjat väsyy ja supistelee jo enemmän, varsinkin kävellessä. Iski myöskin päänsärky päälle. Kerkesin jo säikähtää, että nytkö muhun raskausmyrkytys iski. Hain kaupasta vähän syötävää ja juotavaa nii sillähä se päänsärky sitte hävis. Taisi johtua vaan väsymyksestä, kuumuudesta ja nälästä. Siellä palloilet kuumien lamppujen hehkuessa talvitakissa nii siinähä hiki valuu.

Perjantaina sitten kävin neuvolassa mittauttamassa verenpaineen. Eka mittausarvo oli jo niillä rajoilla, etrtä meinas mut siltä istumalta lähettää kättärille. Mutta otti uuden mittauksen heti perään ja arvot laskiki sen verran, että pystyin taas lähteä kotiin ihan hyvissä mielin odottelemaan maanantaista äitiyspolikäyntiä. Neuvolatäti oli sitä mieltä, että ku keskiviikkona pitäs olla seuraava aika neuvolaan nii mulla olis kuulemma jo vauva kainalossa. Saapi nähä, ite uskon että vielä meen kyllä ihan yksinäni keskiviikkona sinne.=)

Lauantaina alko olemaan jo reippaanlaisesti supistuksia. Niitä tuli ihan lepoasennossakin. Ei niitä kuitenkaan niin tiheesti tullut, että olis pitäny jo synnyttämään lähteä. Ja vielä olivat ihan siedettäviä, ei tehny pahemmin kipeetä. Kyllä vähän jännitti lauantaiyönä mennä nukkumaan jos ne olisivatkin siitä tihentyneet. Mutta tilanne rauhoittui ja eilen taas ei supistellu ku muutaman kerran vaan.

Nyt olen tässä vähän jännittyneessä tilassa. Tunnin päästä lähen kohti kättärin äitiyspolia. Markku ja muutamat muutkin ovat jo sitä mieltä, etteivät päästä mua sieltä enää kotiin ilman että vauva on putkahtanu maailmaan. Ite olen kyllä toista mieltä, mutta silti jännittää, että mitä jos kuitenkin käykin nii että sinne jäädään. Siksi kirjoitankin tästä raskausviikosta jo tänään. Pysytte tekin vähän mukana, että missä mennään. Mä en oo ees kassia pakannu valmiix. No sitte se jää Markun hommaksi jos kotiin en tänään enää tuu. Täytyy puhelimitse sitten kertoa, että mitä ottaapi mukaan. On tää nii jännää aikaa kyllä. Mutta nyt täytyy lopetella tältä erää. Kohta nimittäin täytyy lähteä hipsimään kohti bussipysäkkiä. Markkukin tulee tällä kertaa mukaan, mutta töistä suoraan joten six joudun bussilla mennä.

Mutta mä tuun heti kertomaan tilannetta ku pääsen kotiin ja eiköhän se oo jo tänään.=) Ainakin mä olen edelleenkin sitä mieltä. Kyllä mä haluan mieluummin luonnollisen synntyksen ku käynnistetyn, mutta terveyshän se menee etusijalle tässäkin asiassa.

Faijan synttäreitä juhlittiin pariin otteeseen

Faija täytti viime tiistaina 50-vuotta. Juhlat oli jaettu kahdelle päivälle. Vasta perjantaina juhlittiin ekan kerran. Tai no kävihän faijan luona tiistaina työkavereita kylässä tuomassa lahjoja ku faija on sairiksella. Mutta tosiaankin perjantaina synttäreitä juhlittiin porukoiden himassa. Sinne oli kutsuttu se niin sanottu “rymyporukka”.=) Mä saavuin paikalle siinä pikkasen vajaa kuus. Mari kävi mut himpestä hakemassa ku Markku oli vielä mutsinsa luona vähän remppaamassa töiden jälkeen. Pippalot oli jo kovassa vauhdissa. Lahjaksi vein taskumatin ja pitihän siihen myöskin täytettä mukana olla eli piparminttuviinaa. Korttiaki väsäsin koko perjantai-aamun ja keskipäivän, mutta lopputuloskin oli sen mukainen. Vaikka itse sanonkin.;) Kuvaa en tajunnu/muistanu siitä ottaa.

Siinähän se perjantai-ilta suju ihan lepposissa merkeissä. Suurimmax osaxhan vietin aikaa Marin ja Tonin kanssa mun vanhassa huoneessa. Ei oikeen ollu muualla tilaa istua ku en seistäkään jaxanu koko aikaa. Sitte ku Markku saapu paikalle siinä kaheksan hujakoilla nii siirryttiin keittiöön seurustelemaan. Iha rauhallisestihan tää porukka osas juhlia. Muutama henkilö otti vähän reippaammin ja Mari ja mutsi joutu lähteä siinä puol kahentoista pintaan heittämään niitä kotiin. Päätettiin mekin sitte lähteä siinä samalla ovenavaisulla.

Lauantaina jatkettiin juhlimista. Pippalot oli tällä kertaa Serenassa siellä samaisessa kodassa jossa oltiin uutena vuotena. Faija ja mutsi ihastuivat siihen paikkaan sen verran, että pitivät sitä kelpopaikkana järjestää synttärit. Näihin lauantaisiin juhliin oli kutsuttu keilaporukka. Porukat käy maanantaisin huvittelun vuoksi sellasella reilun kymmenen hengen porukalla Tapanilassa keilaamassa. Porukat oli järjestäny kimppataksikyydin näille vieraille paikanpäälle.

Me saavuttiin paikalle pikkasen reilu seitsemän. Muut oli tullu seiskan pintaan. Mutsi oli menny järjestelemään juhlia jo muutamaa tuntia aikasemmin ja pitihän ruokienkin olla valmiina ku juhlijat saapu. Meillä oli Namukin mukana. Eipä malttanu Namu koko iltana pysyä paikoillaan muutamaa minuuttia pidempään. Löys koko ajan sellasen henkilön joka helty antamaan sille makupaloja.=) Sai kyllä masunsa täyteen lohta ja makkaraa. Nytpä ei ole sitten kotona ruoka maistunu muutamaan päivään.

Kari-eno kerkes vaan piipahtamaan paikan päällä ku oli lumetushommat koko yön ajan Serenassa menossa. Muutenkin nää juhlat oli vähän lyhyempikestoset ku kimppataksi tuli porukkaa hakemaan jo yhdentoista tienoilla, mutta se alkoki olemaan jo ihan sopiva aika. Faijallaki oli jo nii kova meno päällä, että jouduttiin mutsin kanssa kaitsemaan sitä ku “pikkukakaraa”. Sittehä se onnex simahtiki ja me järkättiin paikat kuntoon. Sitte oltiinki valmiita lähtemään kotiin. Faija, mutsi ja yx niiden frendi tuli meidän kyydissä. Heitettiin ne Pihlikseen ja sitte tultiin kotiin tutimaan.

Lumesta on myöskin riesaa

Ei oikein toi huolto tuolla meilläpäin pelaa. Eipä kyllä oikeen muuallakaan tällä hetkellä. Lunta on älyttömät kinokset teillä ja jalkakäytävillä. Meilläkään ku ei oo rappua vaan ulkoa mennään suoraan sisälle nii se käytäväki on iha luminen. Siinä kantaa itse ja Namuki tassuissaan lunta sisään. Onnex kyse on sulatessaan vaan vedestä. Mieluummin sitä sukat kastelee veteen ku sotkee rapaan mitä vesikeleillä sisään tulee.

Meiän pihalla ei kyllä kohta enää autolla liikuta. Sitte vielä ku tuulee noin älyttömästi nii kertyy joihinki kohtiin sellasia kinoksia, että joutuu melkeen siellä lumen seassa sukeltamaan että pääsee eteenpäin. On se kyllä muuten ihan kivaa, että tota lunta tulee lisää, mutta kuha vaan pitäsivät teistä huolta.

Mäpä sitte tossa ajankulux päivällä luuttusin sen meiän käytävän ja rappuset. Ehä mä olis saanu sitäkään tehä, mutta halusin ees kerran tänä talvena tehä lumitöitä. Se on kivaa hommaa.=) Multaha on nyt kielletty kotityötki. Pitäs vaan levätä, mutta hulluxha sitä tulis jos vaan makoilis. Ja paikkoihinki rupee särkemään jos paikallaan joutuu pysyttelemään. Yritän tietenki rauhallisemmin ottaa ja levätäkin siinä välissä. Tänään onki ollu vähä rauhallisempi päivä ku oon niinsanottuja “paperihommia” tehny. Väsäsin faijalle syndekortin ja tutustuin lapsivakuutuksiin.

Nyt tässä oon porukoilla juhlimassa faijan 50-vuotissynttäreitä. Ihmettelette varmaan, että mitä mä koneella teen. Noh.. Täällä koneen ääressä oli oikeestaan vaa tilaa istuskella nii ajattelinpa sitte samalla kirjottaa että tulee tekstiä tältä päivältä. Tai olisha keittiössäki tilaa, mutta jos siellä istuskelisin nii varmasti menis suuhun koko ajan jotain herkkuja. Täällä koneen ääressä pystyy vähän rajottamaan.;) Mutta jospa tätä tästä jatkais seurustelua muiden kanssa. Kohta pitäs Markunki saapua paikalle, olivat remontoimassa muutaman tunnin töiden jälkeen.

Ihanaa…Lunta ja pakkasta

Nyt se tais sitte vihdoinki tulla…Ai mikä? No talvi tietenkin.=) On tätä jo saatuki odottaa. Niin masentavat säät ollu jo useemman kuukauden. Alko jo tuntumaan siltä, että talvea ei tuu ollenkaan, hyppää suoraan kevääseen.

Yllättäenhän tää talvi alkoi. Pakkasta oli heti lähemmäs 10 astetta ja luntakin tuli mukavan reippaasti. Pakkaslukemat on ollut kuitenkin ihan siedettävissä lukemissa. Eilenkin vaikka oli 15 astetta nii ei paleltanu. Johtui varmaankin siitä, että nyt olin pukeutunut sään mukaan eikä tuullut.=)

Namuki on taas ihan innoissaan. Sukeltelee isoihin hankiin ja jahtaa mäkeä alas pyöriviä lumikökkäreitä. Yxki ilta ku sato lunta nii jahtas lumihiutaleita, huvittava näky. Tais luulla niitä joksikin ötököiksi. Namu sai myöskin tänään ulkona kunnon lumipesun. Turkki kyllä tuli puhtaamman näkösex ja pörrösemmäx. Ja Namu nautti, luuli sitä jonkinlaiseksi leikiksi.

Mäkin viihdyn tuolla ulkona. Ihanan raitis ilma. Sitä vaan on aika tuskaa tehä pidempiä lenkkejä ton issiaksen takia ja ku sitä alkaa muutenkin olemaan jo supistusherkempi. Käveleminen hidastuu silloin entisestään. Aamusin on myöskin ihana herätä ja katsella ulos ikkunasta lumista metsää. Se rauhottaa mieltä kummasti. Nyt kun täytys muutenkin yrittää pitää mieli mahdollisimman positiivisena ja rauhallisena, että sais verenpainetta alas.

Mutta nyt toivotaan, että lunta tulee vielä reippaasti lisää ja talvi jatkuu mahdollisimman pitkään. Meilläkin ku on Lapin reissu edessä huhtikuussa niin pitäähän sielläkin sillon vielä lunta olla. Pääsee rinteeseenkin laskemaan. Tai no omasta palautumisestani synnytyksestä en osaa etukäteen sanoa, mutta muut ainakin pääsis rinteeseen. Ja mä voisin nauttia lumesta sitten muulla tavoin ainakin. Pitkiä vaunulenkkejä raittiissa lumisessa säässä ja ehkäpä sitä vois hiihdelläkin monen vuoden tauon jälkeen. Sukset pitäs vaan jostain hankkia sitä ennen. Varmaankin käytettynä jos sitä ei siitä innostukaan ja jos tänne etelään ei enää lunta ensi vuonna tulekaan. Ja jos sitä ei joka vuos pääse Lappiin talvella.

Raskausviikko 38-mieli maassa

Tää viikko on kulunu suurimmax osax hoidellessa noita vauvajuttuja valmiix. Pyykkikone on pyöriny harva se päivä pesten vauvan vaatteita ja lakanoita pinnasänkyyn. Todella tarkasti oon noudattanu noissa tekstiileissä pesuohjeita varsinkin uusien osalta. Pesuainettakin oon säännöstelly todella tarkasti ja käyttäny ainakin puolet vähemmän normaalista annostuksesta. Ostettiin ihan omaa pyykkiainetta noita vauvan varusteita varten.

Flunssa alkaa olla jo mennyttä, mitä nyt aamulla saattaa olla vielä vähän tukkonen olo. Iskiaksenkin kanssa tuntuu pärjäävän nyt paljon paremmin. Ei oo mun mielestä enää samalla lailla kipee. Viime torstaina kävin sieltä fysioterapiasta hakemassa lainax tukivyön. En oo sitä kyllä hirveesti pitäny, mutta kyllä siitä silti näyttää hyötyä olevan. Tuntuu vähän kömpelöltä lähteä se vyö päällä ulos. Että kotona oon sitä sillon tällön pitäny. Yhen yönki nukuin melkeen kokonaan se päällä. En tiiä onko siitä sitten yöllä minkälaista hyötyä ja saakohan sitä ees, mutta se päällä pääs helpommin käntymään ja noustua ylös. Mutta sitte aamuyöstä rupes sen verran häiritsemään, että otin pois.

Nyt tätä kirjottaessa mulla on vyö päällä, koska rupes taas selkään jomottamaan ja tää ainakin siihen auttaa jonkin verran. Ei siis pysty kauaa istumaan ku rupee selkään todellakin jomottamaan. Tossa sohvalla istuskellessa se ei sillain tunnu ku pystyy vaihtamaan asentoa ja röhnöttämään.=) Mutta tähän tietokoneen ääreen ku istahdan ni muutaman minuutin päästä jo jomottaa.

Eilen sitte olin siellä kättärillä äitiyspoliklinikalla tutkimuksissa. Ekana kävin lääkärin luona. Se ultras mut masun päältä ja niiden kuvien perusteella sanoi arvion vauvelin pituudesta ja painosta. Raukka on vielä niin pikkuinen: 38,5 cm ja painoa 2600 grammaa. Siis arvioitahan noi vaan on, mutta kuulosti ihan hirveeltä mun korvaani. Mikä huoli mulle asian takia tuli. Nyt on sentään jo viikko 38 ja normaalistihan vauvat on näillä viikoilla jo melkeenpä 10 cm pidempiä ja parisataa grammaa painavampia. Lääkäri kyllä sano, että ei ehkä saanu ihan tarkkaa mittaa ku vauveli oli tuolla nii syvällä mun uumenissa.

Lääkärin jälkeen mut vietiin istumaan nojatuoliin ja laitettiin syke-ja liikekäyräanturit masuun kiinni. Siinä istuskelin vajaa puoltuntia. Mittasivat verenpaineenkin siinä samalla muutamaan otteeseen. Korkeat arvothan sieltä pompsahti. Mutta kyllä jännittikin hirvittävästi, että sekin kyllä vaikutti arvoihin jonkin verran. Vauvalla kaikki näytti olevan ihan hyvin, niin hyvää käyrää kuulemma veti. Ja kyllä olikin todella vauhdikkaalla päällä siinä istuskellesani. Oli hyvä ku kuulin koko ajan sydämensykkeet siitä laitteesta ja ku potkuja tuli ni ne kuulosti sellasilta molskahduksilta siinä sykkeiden seassa.

Sydänkäyrän jälkeen kätilöt passittivat mut labraan verikokeeseen ja sieltä kanttiiniin syömään jotain. Tunnin verran mulla oli siinä aikaa. Ostin kanttiinista sämpylän ja pillimehun. Lueskelin siinä samalla Iltasanomia. Siinähä se tunti sitte nopeesti vierähtiki ja eiku takasin kätilöiden luo. Mut pistettiin vartiksi istumaan sellaseen verholla varustettuun avonaiseen kopperoon ja sitte mitattiin taas verenpainetta, samoissa arvoissa oli kuulemma edelleen. Kätilö kävi lääkärin luona tuloksen saatuaan ja tuli sitte ilmoittamaan, että voin lähteä ihan hyvillä mielin kotiin. Määräsivät mulle reippaasti lepoa ja uuden ajan ens maanantaix. Sanoivat myös, että loppuviikosta täytyy käydä neuvolassa mittauttamassa verenpaine, no keskiviikkona on muutenkin aika ni onnistuu siinä samalla.

Mieli ihan maassa kuitenkin lähin kättäriltä. Kyllä pikkasen pelottaa vauvan ja oman terveyden puolesta. Tää verenpaineen kohoaminenhan saattaa olla merkki tulevasta raskausmyrkytyksestä. Ja ku se on koholla nii sitä enemmän mä käytän verta ja vauva saa sitä vähemmän ja se heikentää istukan toimintaa ja siksi myös vauvan kasvu on hitaampaa. Toivottavasti toi pikkanen vielä tosta ees vähän kasvaisi ennenku ulos pyrkii. Kätilö puhui, että jos vauveli ei tuosta enää pahemmin näytä kasvunmerkkejä nii harkitsevat jo sitten synnytyksen käynnistämistä, mutta mitään ajankohtaa ei sanonut. Ens maanantaina varmaankin selviää sitte paremmin että mitenkä siitä eteenpäin edetään. Nyt toivon kovasti, että toi verenpaine ei ainakaan tosta enää nousisi. Yritän tosiaankin levätä nyt enemmän, mutta ku olis vielä nii paljon tekemistä. Joudun vaan nyt pitämään yksin huolta huushollista ku Markku sitä remonttia tekee. No kuhan noi vauvelin jutskat on kunnossa ja kämppä siivottuna ku vauveli viimein tänne kotiin saapuu ni mä oon ainaski tyytyväinen. Ja saa luvan Markkuki olla. Tota lepokäskyä on todellakin hyvä totella ja se pitää ottaa tosissaan.

Mutta on tää rankkaa ku mulle pitää aina tulla kaikenlaisia mutkia matkaan. Ja mä ku oon sellanen ihminen että murehdin aina kaikesta, ehkä vähän liikaakin ja se lisää stressiä ja nostattaa myöskin verenpainetta. Mutta en mä osaa olla ku et mitään ei olis tapahtunu. Sehä se eniten harmittaaki ku en osaa asioihin suhtautua nii kevytkenkäsesti. Tässä yritän nyt pitää ajatukset kaikessa muussa. Lääkärin mielestä ku ei näytä vielä huolta olevan ni kaipa se siihen sitte täytyy luottaa. Pitää tässä nyt tarkkailla omaa olotilaa. Jos ilmenee päänsärkyä, näköhäiriöitä tai pahoinvointia nii sitte kyseessä saattaa olla vakavampaa eli raskausmyrkytys ja sitte joudun sairaalaan seurantaan. Ja tätä en todellakaan toivo, koska sehä voi merkata sitä että joutuvat käynnistämään synntyksen ja sillo vauveli ei ainakaa saa masussa sitte rauhassa kasvaa. No nyt tässä huomista neuvolakäyntiä odotellessa mennään eteenpäin. Yritän mahollisimman rauhaisissa mielin ja levänneenä sinne sitte mennä.

Tuli tossa vielä mieleen mainita, että mähän oon ite syntyny aika lyhyenä 47 senttisenä. Eli suvullakin on tähän asiaan vaikutusta. Faijakin oli syntyessään vaan 39 senttinen, synty aliaikasena. Mutta hyvin sitä ollaan pärjäiltä tähänkin päivään mennessä. Mariki tais olla muistaakseni 48 senttinen ku synty. Positiivisia asioita tässä vaan mietiskelin.=) 

Kestovaippavarasto suureni

Sain lauantaina sähköpostiini houkuttelevan myynti-ilmoituksen kestovaipoista. Kurkimäestä yx perheenäiti myi omalle lapselleen jo pieneksi jääneitä vaippoja todella edullisesti. Lauantaiset ostamamme kymmenisen vaippaahan makso 90 euroa, tällä oli myynnissä melkeenpä yhtä paljon ja pyys niistä vaan 25 euroa.

Laitoin lauantaina heti kotiinpäästyämme sähköpostia naiselle takasin ja ilmoitin, että voidaan tulla jo heti huomenna hakemaan vaipat veke. Naiselta tuliki vastaus samantien että tulkaapa vaan ja laittoi yhteystietonsaki mukaan. Sovittiin että sunnuntaina tullaan klo 16-18:n välillä.

Saavuttiin Kurkimäkeen ja tää nainen piti meille hyvän esittelyn myynnissä olevista vaipoista. Sai todella hyvän kuvan, että mitenkä näitä kestovaippoja sitte käytetään ja hoidetaan jne. Antoi myös hyviä käytännönvinkkejä, hänellä kuitenkin jo lähemmäs vuoden kokemus kestovaipoista. Oli  itsellään reilu 11 kuinen tytteli.

Vaipat oli todella hyvässä kunnossa ja muutenkin hyvin hoidettuja. Saatiin myöskin kaupanpäällisiä: sellasia hoitopapereita vaippoihin, liivinsuojuksia ja villahousut. Ostin myöskin lisäksi vielä kankaisia pestäviä liivinsuojuksia, niille ku kuiteski tulee tarvetta. Eli yhteensä koko höskä lähti 33 eurolla. Äkkiseltään laskeskeltuna uusina vaipat olisi maksanu sellasta sadan euron luokkaa. Ja noi kankaiset liivinsuojuksetkin on hintavampia ku kertakäyttöset.

Kohta alkaa olemaan vaippa-arsenaali kondiksessa. Vielä muutaman hyvän vaippamyynti-ilmoituksen ku sais jostai bongattua ni se olis sitte siinä. Pitäähä sitä sitte vauvelin synnyttyä ja pikkasen kasvettua taas ostaa lisää isompia kokoja mutta alun pärjää nyt hyvin.

Vaunut ja kestovaipat valtasivat kotimme

Eilen käytiin sitten viimein hakemassa lokakuussa ostamamme vaunut. Siellähän ne saivat olla liikkeen varastossa etteivät ole turhaan olleet täällä kotona tilaa viemässä. Enhän mä muistanukkaa kuinka kivat ja hienot ne olikaan. Nyt pitää kunnolla tutustua niihin ennenku ensimmäisen kerran otetaan sitte kunnolla käyttöön.

Kyllä noi vaunut tollasenaan aika ison tilan takakontista vie. Pakko vaunuista on pyörät aina irrottaa jos ovat Namun tai joidenkin tavaroiden ja kassien kanssa  samaan aikaan kyydissä. Normaalia pidempi koppa verrattuna muihin vaunuihin nimittäin tossa vaunumerkissä.

Ja ku mukaan kuulu vielä ne matkarattaatkin nii nekin otettiin sieltä liikkeestä mukaan vasta nyt. Ne oliki sitte pakko heivata takapenkille. Ei alettu nyt sen kummemmin vaunuja sovittelemaan takakonttiin. Kuha mahtuivat sinne jotenkin. Takakontissa oli nimittäin tavaraa jo entuudestaan.

Tää liikehän josta nää vaunut ja rattaat haettiin oli Petikossa. Sieltä kotiin tullessa käytiin matkan varrella ruokaostoksilla Jumbossa. Tultiin kotiin tekemään ja syömään ruokaa ja sitte lähettiin Järvenpäähän. Laitoin viime viikolla ilmotuksen kestovaippainfon nettisivuille että haluaisin ostaa vastasyntyneelle kestovaippoja. Mukavasti tuli heti ensimmäisten päivien aikana sähköpostilla ykstyisiltä henkilöiltä myynti-ilmoituksia. Niistä pongasin yhen mielenkiintosen ilmotuksen ku tällä naisella oli paljon ja erilaisia vaihtoehtoja suht edullisesti myynnissä ja otin häneen yhteyttä että olisin kiinnostunut hänen tarjoamistaan vaipoista. Sovittiin, että mennään Markun kanssa niille paikanpäälle Järvenpäähän vaippoihin tutustumaan ja valitsemaan niistä ne mieleiset. Eilen oli sitte hyvä ja sopiva päivä käydä poikkeamassa ku Markkuki piti vapaapäivän remppahommista.

Kymmenisen vaippaa sieltä Järvenpäästä lähti meiän mukaan. Saatiin siihen vielä muutama kaupanpäällinenkin mukaan. 90 euroa siinä köyhdyttiin, mutta olis menny reilusti yli tuplat enemmän jos oltais lähetty liikkeestä tai nettikaupasta niitä uutena ostamaan. Ja nää käytetythän toimiiki uusia paremmin ku imee paremmin. Uusia vaippoja joutuu pestä alux useemman kerran ennenku ne saavuttaa sen kunnollisen imukykynsä. Vaipat on ihanan värisiä ja kuosisia ja löyty onnex sellasia suht neutraaleja värejäki tältä myyjältä että sopii sekä pojalle että tytölle. Periaatteessa sillä värillähän nyt ei sillai oo merkitystä ku vaatteiden allehan ne menee piiloon ja joihinkin noista vaipoista tulee sellanen erillinen päälliskuori vielä, mutta ku on tollanen mahollisuus näissä kestovaipoissa saada eri kuosilla ja väreillä nii tekeehä sitä mieli käyttää hyväkseen. Ja kesällähä sitä vauvat palloilee tuolla ulkona vaippasillaan nii poikkee muiden kertakäyttösistä ilosilla väreillä ja kuoseilla.=)

Kotiin saavuttaessa sieltä Järvenpäästä olin saanu sähköpostiini todella edullisen tarjouksen kestovaipoista yheltä toiselta myyjältä, että tänään on tarkotus kartuttaa varastoa lisää. 20-30 vaippaahan niitä pitäs kerralla kuulemma varastossa olla. Että vielähän niitä tässä uupuu kymmenisen kipaletta ainakin. 

Raskausviikko 37-väsymystä, kipua ja flunssaa

Issiasvaivat ne tuntuu vaan pahenevan. On nii vaikeeta nousta sängystä ja sohvalta ylös. Ja varsinki ku oot esim. pidempään maannu nii vasen perskankku on nii jumissa, että tuntuu et lähtee koko jalka alta. Mutta eipä tää vaiva muuten häiritse. Pystyy istua ja maata ihan normaalisti ilman särkyä. Kävely ja maatessa kääntyminen on ne kivuliaat liikkeet.

Mutta nyt vaan on sitte myöskin toinen riesa, flunssa. Sitäpä ei oo kyllä tässä vuoden sisällä vielä kertaakaan ollukkaan. Kyllä normaalisti tässä vaiheessa olisin sen jo pari kertaa sairastanu. Mutta nenä on nii tukossa ja alkupäivät on kurkkuki kipuillu. Kurkkukipu onnex kesti vaan kax päivää, että sitte jäljelle on jääny vaa vuotava ja tukkonen nokka.

Päivät kuluu kyllä edelleenki hirveetä vauhtia. Mä heräilen siinä aamusin yheksältä. Tunnin verran menee aamupuuhissa suihkussa käyden ja aamupalaa syöden. Sitte lähetään Namun kanssa n. tunnin lenkille. Säät on tällä viikolla vaa ollu aika surkeet. Harva se päivä on tihkuttanu tai oikeen satanu. sitte vaa sadevaatteet niskaan.

Meiän alakerran naapuri on ollu muutamina kertoina 9 kuisen tyttönsä kanssa mukana lenkkeilemässä. Mukavampaa toi ulkoilu ku on juttuseuraa mukana. Namu ku ei osaa vastata ku sille höpöttää. Ja naapuriki o välillä taluttanu Namua, että mä oon saanu köpötellä rauhassa ton kipeen kankun kanssa. Oon sitte työnnelly lastenvaunuja neku ei onnex riuhdo joka suuntaan. =)

Sitte lenkin jälkeen on ollu tapana ruokkia Namu ja sitte oonki menny taas vähäx aikaa lepäilemään ja saattanu siinä ottaa muutaman tunnin tirsat samalla. Sitte oon taas puuhaillu kaikkea pientä. Pyykin- ja tiskien pesua, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä, pientä siivoilua, aika paljon on menny myös aikaa ku tässä tarkemmin mietin nii lueskeluun. Oon noita Vauva ja Kaksplus-lehtiä ahkerasti läpi selaillu ja lukenu. Niissä on yllättävän paljon lukemisen arvosta juttua verrattuna muihin lehtiin.

Kauppareissujaki on tullu tällä viikolla tehtyä tiheämpään tahtiin. Jauhopeukalox jostain kumman syystä innostuin kahteen kertaan. Ekalla kerralla tein omenaleivoksia ja sitte toisella kerralla oikeen kuitupitosia kaurasämpylöitä. Repussahan mä noita kauppaostoksia kantelen. Kassejen kantelu tuntuu nii kovasti lantiossa. Paitsi että maitotölkit vaan kyllä painaa ikävästi tonne selkään just siihe issiaskohtaan joten kättä oon joutunu välissä pitämään. On varmaan ohikulkijoiden mielestä koomisen näköstä ku köpöttelen tuolla ku pingviini ja vielä toinen käsi selässä.=)

Illat kuluu sitte oikeestaan TV:n ääressä lempisarjoja katellessa ja kymmenisen maissa Markku tulee himppeen ja siirrytäänkin sitte jo melkeenpä heti unten maille. Markku on niin tööt työpäivien ja remppaamisen johdosta. Aika vähän meillä on nyt tosiaankin ton Markun mutsin kämpän remppaamisen takia Markun kans yhteistä aikaa. Mutta muuttuu kyllä heti viimeistään sitte ku vauva putkahtaa maailmaan elleivät saa remppaa ennen sitä valmiix.

Tänään tän raskausviikko 37:n viimisenä päivänä oli taas neuvolakäynti. Vrtsanäyte oli puhas. Hieno homma. Hemoglobiinia ei nyt taaskaan mitattu ku viime kerralla näytti nii hienoa tulosta. Verenpaineki oli nyt pysyny samoissa lukemissa ku edellisellä kerralla. Että tällä kertaa ei nyt ollu sitä hienoista nousua tapahtunu. Ekäpä se teen juomisen välttäminen asiaan auttoi. Painoa oli tullu viime viikosta 200 grammaa lisää. Pelkäsin et olis tullu enemmä ku tuli taas herkuteltua pikkasen normaalia enemmän ton leipomisen takia. Neuvolatäti kehu ku oon saanu ton painonnousun pidettyä noin hyvin kurissa. Vauvelin sydänäänet kuulu tällä kertaa muista kerroista poiketen todella kovaa. Ja löyty oikee kohtaki heti. Normaalisti on neuvolatäti saanu doppleria liikutella masun päällä että hyvä kohta on löytyny. Oli toinen neuvolatäti kuulemma ihan oven läpi kuullu sydämensykkeet ku oli tulossa sitä doppleria lainaksi omaan huoneeseensa hakemaan. Nyt oli vauva jo kuulemma kiinnittyny lantioon, eli pitäs sitte syntyä pää edellä. On kai nyt sitte jo ihan mahotonta että pääsis enää tuolla masussa pyörähtämään väärin päin että olis pylly edellä tulossa maailmaan. Mutta kyllä taitaa neuvolatätiä vähän huolestuttaa toi mun verenpaineen koholla oleminen. Pisti nimittäin kättärille koneeltaan lähetteen menemään, että ottaisivat mut sinne äitiyspolille tutkimuksiin. Haluaa kuulemma minimoida kaikki riskit. Hyvähän se on että huolehtivat näinkin hyvin. Pääsen etukäteen jo tutustumaan niihin kaikkiin toimenpiteisiin mitä sitte tulee vastaan ku on se tosipaikka edessä eli synnytys. Sellä äitiyspolilla otetaan multa sitte kaikki vauvelin sydänkäyrät ja varmaan ottavat verikokeita sun muuta. En tiiä. Ens maanantaina näkee sitte ja kerron myöskin teille. Mainitsin myös tästä issiasvaivasta neuvolatädille uudelleen ja ehdotti mua käymään tossa Hakunilan terveysasemalla fysioterapiassa hakemassa tukivyön lainaksi. No täytyy katella et jos vaikka kokeiliski olisko siitä jotain hyötyä. Kyllähän sen pitäs tota masua tukea ja jos se sitte päästäs sen hermon pois puristuksista. Vielä en osaa tota synnytystä sillain odottaa. Kyllä mä uskon että ainakin vielä reilun muutaman viikon pysyttelee tuolla masun turvassa.

Lassen ja Karon ihkaomaa kämppää katsomassa

Kerkeepä sitä tässä Markun mutsin remonttihässäkän keskellä myöskin vähän kyläillä. Käytiin tänään Nummelassa tosiaankin kurkkimassa vähän etukäteen ennen tupareita Lassen ja Karon ostamaa kämppää. Tai no ohan se kämppä vielä vähän vaiheessa ku joutuvat sitä remppaamaan. Että tuparit ei nyt varmaankaan vielä tässä ihan lähiviikkoina kuitenkaan ole.=)

Keittiönhän he pistävät ihan uusiksi. Se alkaa olemaan jo ainakin mun mielestä aika hyvällä mallilla. Pyrkivät vielä tämän illan aikana saada laitettua tiskialtaan paikalleen ja siihen vedet tulemaan ja tiskikoneen kuskattua eteisestä myöskin jo kiettiön puolelle.

Olohuonehan oli vielä suht yhtä kaaosta koska valtaosa tavaroista on siellä laatikoissa jne. Mutta tärkein oli laitettu jo paikoilleen eli tietokone.;) Ei varmaankaan tule kuitenkaan olemaan tietokoneen vakipaikka, ymmärsin että se siirretään sitten toiseen makkariin.

Tässä kämpässähän on kolme huonetta+keittiö ja parvekekin löytyy. Toinen makkari oli jo asuinkunnossa eli tää missä Lasse ja Karo yönsä viettää. Vaatehuoneenki olivat saaneet valmiiksi. Olivat uusineet säilytyssysteemit siellä.

Hyvin kämpästä jo periaatteessa hahmotti millaista siellä tulee olemaan. Keittiö näytti tosi kivalta. Värit oli´kivat ja hillityt. Ja olohuoneen seinä näytti tosi mageelta. Punaselle pohjalle oli vedetty kultasta maalia sientä apuna käyttäen. Tais olla Karon idea, vai? Ei tullu kysyttyä.=) Sitä alkaa jo pikkuhiljaa odottelemaan että päästään muuttamaan meiän omaan asuntoon ja keksimään sinne kivoja sisustusideoita.