Namulle sattui onnettomuus

Namu lähti porukoiden mukaan mökille tiistaina. Kelit on ollu sen verran lämpimät, että tarkenee sielläki vielä olla. Ja Namuki nii viihtyy mökillä ku saa ulkosalla olla, että tottakai annettiin se mukaan. Pääsi Iinan kanssa touhuumaan. Ei Iinallakaan nii yksinäistä ja tylsää oo.

Eilen aamulla sitte mutsi soitti ja sano että Namun joutuu viemään eläinlääkäriin. Kyllä sydän pompsahti kurkkuun ku kuulin tollasen lauseen. Namulla oli kuulemma repeytymä rintanahkassa. Olivat vasta eilen aamulla sen repeytymän huomanneet ku mutsi oli kattonu että mitäs “paskaa” Namulla on rinnassa. Mutta keskiviikkoiltana tää repeytymä on nähtävästi jo tullu.

Namu oli ollut köydessä pihalla. Nähny kai jonku eläimen metsikön laidassa ja yrittäny lähteä perään nii kovalla temmolla, että saanu köydestä lukkosysteemin rikki. Se rikkoontunu lukko sitte varmasti tarttunu tohon rintaan kiinni ja repiny nahan. Namun pantaki oli hajonnu ja puuhun missä köysi oli kiinni tullu kauhea kolo. Että todella kovalla voimalla on ittensä yrittäny riuhtasta vauhtiin. Namullaki on nii paksu nahka ja pitkä turkki tossa rinnan kohalla, että en yhtää ihmettele jos noi ei oo sitä venttiä siinä huomannu heti. Ja ku Namukaa ei oo siitä moksiskaan. Eli ei selvästikään oo ees kipee. Ja iha oma ittensäki on koko aja ollu.

Annoin mutsille sitte ton Hakunilan eläinlääkärin numeron ja mutsi varas sieltä ajan. Pakkoha tota pipiä oli käydä näyttämässä. Porukat lähti mökiltä sitte ajamaan tänne Hakunilaan ja mä menin eläinlääkäriin mukaan. Oliha se repytymä aika pahan näkönen sitte ku ite pääsin sen näkemään.

Eivät pystyneet eläinlääkärissä siihen enää tikkejä laittamaan ku tapahtuneesta oli reilusti yli kax tuntia aikaa. Repeytymän pitää antaa parantua nyt tollasena avonaisena. Sitä pitää suihkutella kolmesti päivässä aina viiden minuutin ajan. Namu sai myös 10 päivän antibioottikuurin. Nakin sisälle ne tabletit aian tungen ja syötän Namulle. Hyvin menee noin alas. Mitä nyt aina välillä saa jotenki ne pillerit sieltä nakin sisältä bongattua ja sylkästyä lattialle. Ovela koira, saa enemmän nakkia tolla konstilla syödäkseen.=)

Mutta päivä kerrallaan tässä nyt edetään ja katsotaan antaako pipi parantumisen merkkejä. Lääkkeet vetää Namun vähä väsyneemmäx.

Joulu tuli….ja meni

Tänä vuonna joulu ei tuntunu samanlaiselta ku edellisinä. Osasyynä siihen tietenkin oli se, että lumi ja pakkanen puuttu. Kyllä jouluna pitää lunta olla. Tollanen musta ja sateinen sää piti sitte olla. No ens joulux ollaan suunniteltu, että jos lähettäs Lappiin. Siellä ny luulis lunta jo sillon riittävän.

Suunnitelmissahan meillä alunperin oli, että käydään Markun mutsin luona syömäs ja sitte mun porukoilla. Mutta koska Markun mutsi ja systeri on meillä evakossa remontin tieltä nii nehän hankki tänne meille jouluruuat. Meilläkin ensimmäistä kertaa paistettiin joulukinkkua. Mä pelkäsin, että siitä leviää hirvee lemu tänne, mutta koneellinen ilmanvaihto hoiti hommansa täydellisesti. Ei tullu sitä yökköhajua josta oon joka joulu joutunu kärsiä himassa asuessani.;)

Käytiin sitte vaan mun porukoilla syömässä ja lahjoja avaamassa. Namukin oli Pihliksessä mukana. Sai sekin masun täydeltä kinkkua siellä. Ja oman joululahjankin sai. Ja senhän se repi innolla auki. Sai paketista ison makupalan jonka vetäski jo siellä kokonaan. Meitä Pihliksessä oli minä, Markku, Namu, äiskä, iskä, Iina ja Mari siskot, Toni, mummi, Kari-eno, sen tyttöystävä ja pikku-Ellu tyttö. Jennikin kävi meitä morjenstamassa ja vaihdettiin lahjat siinä samalla.

Pihliksessä oltiin n. kolmisen tuntia ja sitte lähettiin takas kotia. Markun mutsi ja systeri jo odottelivat, että pääsevät hekin syömään jouluherkkuja. Ensimmäisenä ku kotiin takas saavuttiin, mentiin tietenkin joulusaunaan. Oli jo valmiina lämpimänä odottamassa. Tunnin verran siinä saunottiin ja sitte siirryttiin jälleen ruokailemaan. Masu anto onnex sen verran myöte, että pysty uuden satsin vetäsemään. Mulle oli tänäki jouluna ostettu oma kalkkunarulla. Mä ku en oikee tota kinkkua syö. Lanttu- ja porkkanalaatikkoki o sellasta joita syön sen ruokalusikallisen suunnilleen molempaa.=) Se on sellanen tapa joka on lähtösin lapsuudesta. Lahjoja en saanu avata ennenku olin syöny molempia ruokalusikallisen.

Sitte ku oltiin saatu syömingit lopeteltua, vähän aikaa annettiin masujen laskeutua ja sitte taas lahjojen kimppuun. On se kiva ku saa kahessa eri paikassa paketteja avata.=) Namukin sai jälleen paketin. Voi että se oli nii iloisen näkönen ku peuhas lahjansa kimpussa. Tais haistaa, että tulee taas jotakin herkkua.=) Lahjojen avaamisen jälkeen kello olikin jo nii paljon, että painuttiin unten maille. Iha mukavasti tää joulu ny kummiski onnistu ja suju vaikka sää vähän masensikin.

Tässä lopuksi vielä meiän saamat lahjat.

Markku:
-3 kirjaa (isän käsikirja, nikkaroi hyllyt ja kaapit, poliisi kertoo)
-Nitro M3-partakone
-se perinteinen Pandan konvehtirasia
-Casino-arpa
-50€
-parit boxerit
-mini nimikkoauto
-pyyhe

Minä:
- 2 kirjaa (naisen opas, eläimellistä menoa)
-Stockan 50€:n lahjakortti
-Casino-arpa
-50€
-nimikko avaimenperä
-nimikkokynä
-kaulakoru
-kokoontaittuva matkalaukku
-Palmolive tuotepaketti
-pyyhe
-perinteinen Pandan konvehtirasia

Namu:
-nimikkopyyhe
-iso makupala
-pari luuta
-laatikollinen makupaloja

Yhteiset:
-kukkamaljakko
-japanilainen lyhty
-konvehtirasia

Masuasukki:
-itkuhälytin
-vauvan selviytymispaketti (muutama vaatekappale, tutteja, lämpölusikoita, leluja, tuttipullo, sukkia)
-potkupuku
-viltti

Siinähän ne tais kaikki olla, mitä ulkomuistista muistelin. Iha kiitettävä määrä tavaraa. Ja tuli sitä itekki tänä vuonna törsättyä lahjoihin ehkä pikkasen normaalia enemmän. Ei kuitenkaan iha sitä 320 egeä menny mikä on sellanen keskiarvo suomalaisten joululahjoihin käyttämästä rahamäärästä/joulu.

Mutta nyt ei sitten muuta ku odottelemaan seuraavaa joulua.=)
 
 

Synnytysvalmennusta Haikaranpesän tapaan

Kättäri järjesti näitä synnytysvalmennuksia kahtena kertana niille jotka olivat valinneet Haikaranpesän synnytyspaikakseen. Olishan neuvolanki kautta saanu synnytysvalmennusta, mutta koska kuulu tohon “Haikaranpesäpakettiin” niin valittiin mieluummin se. Ja onhan tuolla Kättärillä valmennusta vetämässä kätilöt ku neuvolassa ne on ite ne neuvolatädit.

Ekalla valmennuskerralla käytiin läpi ite synnytyksen eri vaiheita. Eli tietenki ekana käytiin läpi, että mistä tietää millon on aika lähteä synnyttämään. Saatiin kotiin jääkaapin oveen sellanen lappunen missä on merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Meillä se ei oo kyllä vielä päässy jääkaapin oveen asti. Vois kyllä oikeestaa nyt laittaa… No nyt on lappunen ovessa.=)

Päästiin myös tällä ensimmäisellä kerralla tutustumaan synnytyssaliin ja perhehuoneeseen. Joku oli juuri sillä hetkellä synnyttämässä. Jokaisessa synnytyssalissa on monitorit joissa näkyy kaikkien synnyttämässä olevien sydänkäyrät jne. Hyvin näytti tällä henkilöllä olevan synnytys käynnissä. Supistuksia tuli säännöllisin väliajoin ja kaikki näytti olevan sekä äidillä, että vauvalla hyvin. Isän olotila siitä ei käyny ilmi.;)

Meille esiteltiin erilaisia synnytysasentoja ja apuvälineitä. Olisi ollut myös mahdollisuus kokeilla aquarakkuloita mutta kukaan ei halunnut olla koekaniinina. Eipä se olisi ollut mikään kauhea juttu ku näin jälkikäteen ajattelee. Siinä pistetään sellasella ohuen ohuella neulalla steriiliä vettä esim. selkään ja tekee sellaset pussukat sinne jotka saattaa auttaa selkäsäryssä synnytyksen ollessa käynnissä. Käteen oltaisiin sitä jollekin kokeiltu.

Lopuksi katottiin vielä synnytysvideo. Kauheen helpolta synnytys näytti siinä. Oli kuitenkin tällä naisella synnytys muistaakseni kestäny lähemmäs kakskyt tuntia.

Toisella kerralla oli sitten vuorossa lapsivuodeaika synnytyssairaalassa. Aluksi esiteltiin erilaisia apuvälineitä joita voidaan joutua käyttämään vauvan jo pyrkiessä ulos maailmaan. Oli imukuppia, synnytyspihtejä ja erilaisia anturoita joita voidaan laittaa vauvan päähän mittaamaan sydänkäyrää jne.

Imetystäkin käytiin tarkasti läpi. Ja hyvä juttu se. Tarkoitushan on se, että sitten ku sairaalasta lähetään kotiin nii vauva imee tissiä täydellisesti ja ollaan varmistettu se, että sieltä myöskin tulee tarpeeksi ravintoa vauvalle. Kätilöt auttavat hommassa ihan kädestä pitäen. Eli epätietoisena imetyksestä ei pitäisi kotiin joutua lähtemään.

Niin eli mehän aiotaan ottaa Kättärillä sellanen perhehuone. Myöskin Markku saa sitten olla sairaalassa koko ajan. Ei tartte yöksi lähteä kotiin. Näistä perhehuoneista on tehty mahdollisimman kodinomaisia. On verhot ikkunoissa, parivuode, oma vessa ja suihku, sun muuta mitä yleensä normaalista kodista löytyy. Saa olla ihan omassa rauhassa ja pääsee Markkuki alusta lähtien tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Normaalia omatoimisempiahan meiän tietenki täytyy olla. Mutta meitä onkin sitte kax aikuista huolehtimassa pienokiasen tarpeista. Onhan tää iha uus juttu meille molemmille. Yxin olisin varmaan ihan paineessa, että mitä mä nyt teen.

Niin eli tota perhehuonekäytäntöäkin käytiin vielä paremmin tällä toisella kerralla läpi. Isien tarkoituksena sairaalassaoloaikana on hoitaa melkein kaikki niin sanotut “kotihommat”. Tekee aamiaisen, tuo lounaan ja päivällisen huoneeseen, hoitaa vauvan vaipanvaihdot ja pesut. Äidin on tarkoitus levätä ja imettää vauvaa. Mutta sittenhän se arki taas pikkuhiljaa muuttuu ku kotiin tullaan. Mutta täytyy ottaa sitte sairaalassa kaikki ilo irti. No tuskin siitä kauheasti nauttii ku on varmasti niin naatti. Tai sitte löytyyki jotai ihme energiaa, että saattaa touhuta koko ajan. Jos vaan paikatki pysyy suht ehjinä jne.

Mutta nämä valmennuksetkin antoivat hyvin informaatiota tulevasta suuresta tapahtumasta. Ja synnytys lähestyy koko ajan ja tulee yhä todellisemmaksi. Kyllä rupee koko ajan jännittämään yhä enemmän. Kuha ei kauheeta pelkoa tuu.

Raskausviikot 30-34-Neuvolassa ravaamista

Masu kasvaa hiljalleen, mutta varmasti.=) Poikavatsalta kuulemma kovasti näyttää. Neuvolan tätiki sano, että selvä pokaviiva masussa näkyy. Reilun kuukauden päästä asia sitten selviää. Ajatella, laskettu aika rientää hirveetä vauhtia. Mutta en mä osaa sitä vielä odotella.

Äippälomaki alko sitte torstaina. Tuntuu niin epätodelliselta. Mä oon varmasti huomenna aamulla ku Markulla kello soi nii iteki lähössä töihin.;) Yxhän sellanen todellinen äippälomapäivä tässä vasta on ollukki, ku tuli nää joulunpyhät tähän samaan aikaan.

Mutta vois tähän väliin kertoa mitä tässä kuluneina viikkoina on tapahtunut. On taas jääny vähille tää kirjottaminen kaikkien jouluhössötysten sun muiden kiireiden takia. Koko ajan on pitänyt olla liikenteessä.

Tässä näiden neljän viikon sisään mahtuu kolme neuvolakäyntiä. Joulukuun 4.pv oli yx. Hemoglobiinia ei tällä kertaa mitattu koska edellisestä mittauksesta oli nii vähä aikaa. Pissanäytteet on tähän mennessä ollu aina “puhtaat”. Ei oo ollu sokeria eikä valkuaista. Eli hyvä juttu. Tällä kerralla neuvolatäti sitte tunnusteli oikee kunnolla missä asennossa se pikkainen tuolla masussa on. Oli todella epämiellyttävän tuntusta. Tosta masun päältähän se kovasti tota vatsaa “leipo”. Markku sano että terkkarin kädet oli ranteita myöten tuolla vatsan peitteissä. Että voitte kuvitella miltä saattaa tuntua. Verenpaine oli taas pikkase kohollaan joten määräs mulle seuraavalle viikolle “tsekkauksen”.

14.pv oli sitte se verenpaineen tsekkaus. Tällä kertaa arvot oli taas iha normaalit. Tää oli eka kerta ku Markku ei ollu mukana. Mähä vitsailinki, että Markku aiheuttaa mulle kohonnutta veranpainetta.;) Vauvan liikkeistä joka kerta kysellään kovasti. Hyvin omasta mielestäni ainakin liikkuu. Oon huomannu että nykysin ku tuntee likkeitä nii ne on enemmän möyrimistä ku potkuja. Ehkäpä masukilla sitte jalat ja kädet o sellasis paikois ettei enää osukaa nii herkkiin paikkoihin joka kerta että tuntis. Painoaki on nyt tullu taas normaalisti lisää.

22.pv oli sitte kolmas näistä näiden kuluneiden viikkojen neuvolakäynneistä. Tällä kertaa mitattiin hemoglobiiniki. Eihä se ollu noussu ku yhen pykälän 113:sta. En tiiä miksei se rauta muhun sitte sen enempää vaikuta. Pyrin siihen että en oo maitotuotteita nauttinu kahteen tuntiin ennen ottoa enkä sen jälkeen. No kuha ei tosta enää alaspäin putoo nii suunta parempi. Hups, kilo oli tullu painoa lisää edellisen viikon käynnistä, mutta osasyyllisenä saattaa olla turvotus nilkoissa. Eipä sitä turvotusta mun mielestä hirveesti oo ku en oo ite huomannu. Mutta vettä oon nyt ruvennu nauttimaan enemmän. Verenpaineet oli taas kohollaan. Elikkä kontrollikäynnin määräs jälleen heti ens viikolle.

Vointi mulla on ollut mitä mainioin. Mitä ny pikkasen kolotusta sillon tällön selässä. Senki kivun saa pois vaihtamalla asentoa. Erityistä väsymystäkään en oo vielä havainnu. Jos täällä joku on väsyny nii se on Markku. Ei meinaa sängystä aamusin ylös päästä.

Saapi ny nähä miten nää päivät tässä tästä eteenpäin h-hetkeen asti kuluupi. Tuleeko jossai vaiheessa jo vastaan sellanen päivä, että tulis ulos jo. Tähän mennessä päivät on kulunu kyllä hujauksessa.

Namu on ruvennut pikkutuholaiseksi

Namu on alkanut leikkimään vähän rajumpeja leikkejä. Nyt on tavarat vaarassa. Namu kun on ollut äipällä hoidossa, niin se on kerennyt siellä jo varastanut hyllystä ja tuhoamaan pari pehmolelua, jumppapallon ja sängyllä ollessaan meni lakanatkin repimään. Tulee kohta kalliiksi viedä Namu hoitoon. Kotona se ei ole vielä pahemmin asioita tuhonnut. Tosin tossa yks päivä se keksi kaivaa olkkarissa menevästä johtokourusta osan johdoista esiin ja söi ne poikki! Pitää käydä uudet ostamassa, onneks ei ollut poikenneet piuhat hirmu kalliita. Mitään vaaraa Namu ei itellensä kuitenkaan onneksi ole aiheuttanut, kun ei virtapiuhoista kyse ollut, eikä virtapiuhaa edes siinä johtokourussa menekään.
Mitähän Namu mahtaa seuraavaksi tuhota? Kunhan ei mihinkään arvokkaampaan käy käsiksi kuten kännykkään tai digikameraan tms.


Namu poikkas valokuitukaapelin ja rca-kaapelin. Onneksi ei maksa kuin parikymppiä ostaa uudet.

Ostettiin sitten asunto…

Nyt on sitten asunto ostettu. Onhan sitä etsittykin jo kohta vuoden verran. Tosin sykyn ajan oikein aktiivisesti. Viime sunnuntaina oltiin koiraa menossa hakemassa hoidosta äipältä, kun matkalla nähtiin esittelystandit. Hmm…käydääs kattomassa. Ja oli kiva kämppä. Tykättiin heti. Sijainti on Hakunilan ostarin vieressä, eli eipä tuu paria kilsaa kauemmaksi muutettua. Pohja oli kiva, läpitalon asunto, ikkunat etelään ja pihalle, parveke etelään. Asunto oli puiden varjossa, joten ei pitäisi olla kesäisin suoraa paahdetta. Hintakaan kun ei ollut paha, niin aikamme asuntoa katseltuamme päätimme jättää tarjouksen. Joku toinen oli kanssa kiinnostunut kämpästä, mutta meidän tarjous kuitenkin sitten hyväksyttiin. Nyt on sitten muutto siis taas tiedossa!
Myyjällä ei ole vielä omaa asuntoa, joten asunnon luovutus tapahtuu myyjän pyynnöstä vasta maaliskuussa. Mutta eipä tuo haittaa yhtään meitä, ihan hyvä vaan. Tää joulukuun loppu ja tammikuun alku kun menee mutsin remontissa, ja babykin jo sitten syntyy, niin ihan hyvä että keretään vähän olla kotona. Jos tähän kaikkeen häslinkiin vielä muutto pitäis änkeä niin hohhjoijjakkaa. Ei tulis mitään. Paljon parempi ratkaisu meidänkin kannalta näin.
Perjantaina käytiin pankissa hoitamassa kaikki paperit kuntoon, kauppakirjat, lainat sun muut. Nyt sitten mekin ollaan suurvelallisia. Mutta kyllä tää on pidemmällä tähtäimellä paljon fiksumpi ratkaisu kun asua vuokralla. Ja kun se asuntokin on 8 neliöö isompi kun tää niin on vähän enemmän tilaakin. Nyt saa vihdoinkin kunnollisen olohuoneen! Täs nykyises suurin miinus tulee just olohuoneesta, se on vähän pieni.
Naapurithan jo höpisi että ette te saa muuttaa, ties ketä huligaani muuttaa meiän tilalle, nyt on niin rauhallinen tää meidän talo ettei oo tosikaan! Ei ihme jos naapurit vähän harmittelee. Ja on täs muutenkin tosi mukavat naapurit, et sillai vähän jää ikävä heitä, tässä on niin kiva asua. Mutta kun tätä kun ei voi ostaa niin…eipä tähän jäädäkään. Alkujaankin tiesimme että tämä on ihan vain tilapäinen ratkaisu. Tässä asutaan, kunnes oma kiva asunto löytyi. Ja nyt se löytyi.
Alla on muuten vielä pohjapiirustus siitä kämpästä, kuvia kämpästä ei ole kun en kerennyt ladata kuvia netistä ennenkuin ilmoitus oli jo poistettu sieltä.
Asuntohan on siis kolmio, kuten pohjasta näkee. Kokoa 70 neliöö. Ja tuparit sitten keväällä taas tiedossa

Synnytysvalmennusta iseille…

Jaa että onko semmoisiakin? Onhan niitä Sanna kun on menossa kättärille Haikaranpesän osastolle synnyttämään, niin siihen kuuluu sitten erilaisia vapaaehtoisia valmennusryhmiä. Yksi näistä oli isien keskusteluryhmä. Ja tottakaihan mä sinne menin! Maanantai-illalla oltiin pari tuntia höpöttelemässä Haikaranpesän olohuoneessa isien kesken.
Osanottoa oli vajaa kymmenkunta, lähes kaikki oli ensimmäistä odottamassa, yhdellä oli jo toinen tulossa. Keskusteltiin siellä isäksi tulemisesta; mikä asiassa mietityttää, mitä odottaa isyydeltä, mitä vastuuta isyyden mukana tulee yms. kaikenlaista isejä koskettavia asioita. Juttua lensi todella paljon, oli mukava keskustella samassa tilanteessa olevien kesken. Kaikki oli iältään siinä 20-30.
Sen verran mukavaa siellä oli, että olen jatkossakin kaikissa isiryhmissä mukana. Tulossa on kuulemma ensi vuonna (jos vain saavat lupaa aloittaa toiminnan) semmoinen jatkuva isi-ryhmä about kerran kuussa. Sinne saa sitten isit tulla vauvojen kanssa juttelemaan, ja tervetulleita on myös tulevat isit tai iseiksi aikovat. Aina on vain kaiken maailman mamma-ryhmiä. Tosi kiva että nykyään isitkin otetaan huomioon!

Biletystä taivaalla!

Niinhän siinä kävi, että arpaonni suosi mua taas. Energy ja Upcider järjesti nimittäin kisan missä oli mahdollisuus voittaa bilematka taivaalle itselleen + kahdelle kaverille. Lokakuun alussa sain soiton NRJ:ltä iltapäivälähetyksestä. Siellä linjan toisessa päässä ilmoitettiin, että Sanna sä oot voittanu biletyspäivän itelles ja kahelle kaverilles. Taisin vielä olla ensimmäinen niistä kymmenestä onneekkaasta joille soitettiin.

Ymmärsin että tän bilelennon piti olla marraskuussa. Alko tulemaan marraskuun loppu ja ihmettelin ku ei tästä voitosta oo tullu minkäänlaista lisätietoa. Aloin jo huolestumaan, että oonkos jääny niiden listoilta veke ja soitin NRJ:lle kysyäkseni tarkemmin asiasta. NRJ:ltä soiteltiin mulle takasin ja sanottiin, että kyllä sä oot edelleen mukana voittajien remmissä. Osasivat myöskin ilmoittaa, että lento on joulukuun 9.pv.

Ei menny kuin muutama päivä siitä ku NRJ:lle soittelin nii sitte muhun otti Hartwallilta joku henkilö yhteyttä. Mä olin todellakin pudonnut niiden soittolistalta veke. Oli jo muille voittajille soitellut aikasemmin. Mutta ilmoitteli mulle paremmin ajankohtaa ja onnitteli kovasti voitosta. Kyselin siinä samalla tältä tyypiltä tietoa, että mihin lähetän selvityksen terveydentilastani. Lennoille vaaditaan sellaista terveydentilalappua raskausviikosta 27 vai 28 alkaen. En muista kumpi viikko.  Sain Finncomin faxinumeron ja yhteyshenkilön nimen ja sille siis faxasin tän jo etukäteen neuvolasta hankkimani lappusen.

Viikkoa ennen lentoa soitin bestikselleni Sadulle ja ilmoitin salamyhkäisesti, että ens viikonloppuna lähetään vähän keskustaan viettelemään syndejäs. Sanoin myöskin että kutsu on vaan hänelle ja ykköset täytyy vetää päälle. Satu tais olla ihan paineessa koko viikon ku sillä ei ollu yhtään hajua, että mistä oikeen on kyse.

Suuren päivän koittaessa oltiin sovittu treffit Rautatientorille Sadun kanssa. Markku oli tietenki myös mukana. Satu oli edelleen ihan pihalla, että mistä oikeen on kyse. Mikonkadulta turistipysäkiltä hypättiin dösän kyytiin joka lähti kuljettamaan meitä kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Siinä vaiheessa kun Heikki Paasonen rupesi bussissa kuuluttelemaan ja kertomaan illan ohjelmasta, Satu pääs kiinni juoneen. Ja sitrte kerroinki loput, että mikä juttu tää oikeen on.

Meiät vietiin lentokentällä liiketerminaaliin. Siellä oli Vip-loungeen järjestetty etkot. Siellä oli tarjolla erilaisia salaatteja ja todella ihanaa ja tuoretta patonkia virvoitusjuomia lukuunottamatta. Juominkeina oli bisseä ja tietenkin Upciderin siideriä ja olihan meiät selvänä pysyttelevätkin otettu huomioon limpparia tarjoamalla. Täälä vip-loungessa oli DJ:kin soittamassa musaa ja nostattamassa alkutunnelmaa. Noin puoltoista tuntia nää etkot kesti ennenku ruvettiin siirtymään lentokoneeseen.

Ja sitten tosiaankin koitti hetki nousta koneen kyytiin. Kyseessä oli tällainen n. 50 paikkainen potkurikone. Ilmiselvästi tarkoitettu business-matkailuun. Tää tais olla ensimmäinen kerta historiassa kun järjestetään bileet n. 6 kilsan korkeudessa maan pinnasta. Ja huomas kyllä, oli aika alkeelisesti kaikki musapuolet jne. järjestetty. Dj:n soittama musiikki tuli kahden cd-soittimen kautta. Ne oli köytetty ensimmäisten penkkien päälle. Niitä ei voinu ees soittaa hirivttävän lujalla koska rupes ääni jo rätisemään. Ja taas oli mulla ymmärrys se että koneessa piti olla ihan tanssilattia, mutta ei. Siellä biletettiin sillä kapeella käytävällä. Muutaman discopallon olivat sinne pistäneet pyörimään ja valojen värejä muuttaneet muovikalvolla.

Tää oli Sadun ensimmäinen kerta lentokoneessa. Hyvin näytti nousun ottaneen. Eli ei siis ollut lentopelkoa.=) Yhteensä meitä koneessa oli 43 henkeä. Eli 10 voittajaa ja 20 niitten valitsemaa ystävää+ NRJ:n, Hartwallin, jonku mainostoimiston väkeä ja tais olla City-lehdestäki joku ja tietenki Heikki Paasonen Voice TV:ltä. Tai jos oikeen tarkkoja ollaan nii meitä oli koneessa 44.;) Tää masuasukki nimittäin unohtu  niiltä laskuista. Hehee…=) Eli mä periaattees toin 3 ystävää mukana.

Taivaalla lenneltiin muutaman tunnin ajan Kuopion ja Joensuunkin yläpuolella. Koneessa tunnelma oli ihan rattoisa ja juomia virtas koko ajan. Siinä olis pitäny olla vähä isompi tyhjä käsilaukku mukana nii olis sinne keränny siideripulloja- ja tölkkejä kotiin viemisix.=) Koska ei noi niitä kerenny juomaan siihe tahtii ku lentoemännät niitä tuli lisää tarjoamaan. Mä tyydyin vichyyn. Mutta vaikka kaikki biletyshommat tuolla koneessa oliki noin alkeellisia nii ikimuistonenhan tää lento tulee aina olemaan. Harvemmalla tollasta mahdollisuutta varmaan koskaan tulee. Tai no ehä tiiä tulevaisuudesta kuinka yleisix tollaset bilelennot tulee. Jos tosta kerrasta nimittäin tuli jonkinalinen kimmoke muidenkin järjestää vastaavia juttuja.

Koneen laskeuduttua maan pinnalle, hypätiin taas dösän kyytiin ja se lähti kuljettamaan meitä kohti keskustaa Kungliga Klubbeniin. Kyseessähän siis baari. Päästiin jonon ohi joka olikin jo puol kahentoista pintaan ihan mukavan pitunen. Jonosta rupes kuulumaan kateellisten huutoja. Tottakai, täähän kuuluu asiaan.=) Oliha toi Kungliga Klubben iha ok mesta. Se oli yhessä tasossa oleva baari, mutta hyvin olivat eli musagenrealueet saaneet eristettyä toisistaan. eli siis ei eri musiikkityylit soineet päällekkäin ku siirty alueelta toiselle. Kolmea eri musatyyliä siellä edustettiin: rockia, dancea ja mixkä sen kolmannen nyt sitte luokittelix. Sellasta letkeetä dancea, ei mun makuuni enää, ei pysty oikeen tanssia. Sellasta fiilistelymusaa.

Tästä baarista ei kyllä tuu yx mun vakimestoista keskustassa. Juomien hinnat nii pilvissä. Ja sisäänpääsyki taitaa olla aika mojova. Mutta oliha sielläki kiva käydä edes kerran elämässä. Reilu tunti siellä viihdyttiin ja sitte lähettiinki kotiin tutimaan. Heitettiin matkan varrella Satu kotiin.

Markku laittaa muutaman kuvan todistusaineistoksi illasta ja mä otin koneesta pari selkänojan suojusta myös mukaani muistoksi.

Koti on ollut viimeaikoina lähinnä nukkumista varten

Tosiaan tällä hetkellä kiirettä riittää.  Kotona jo niin myöhään ettei jaksa enää ruveta tänne kirjottamaan jne. Pari viimo viikkoa ollut aika kiirettä. Mutsilla kun pitää kämppää alkaa remontoida ni sen suunnittelussa on mennyt aikaa. Tonin tietokonetta on saanut räplätä ihan riittävästi ku sen kans on koko ajan ongelmia. Mutta toisaalta siitä on vain tyytyväinen että on saanut ravata kylässä usein, kun näkee sitten samalla aivan superihanaa kummityttöä. Mä oon kyllä aivan myyty aina kun näkee kummitytön

Sit kaikenlaisten kiireiden lisäksi kun on noita jouluhössötyksiä ja kotona pitäny häärätä kaikenlaista, on töissäkin ollut aivan jumalattoman kiireistä aikaa. Töissä vetää päivän satalasissa että on jo kotiin lähtiessä ihan poikki ja sit pitäny viel illat muita asioita hoidella niin eipä sitä ole jaksanut kuin suoraan nukkumaan melkein mennä.

Ihanaa, nyt ensi yönä saa kerrankin nukkua niin pitkään kuin huvittaa. En edes muista millon sitä on tullut herättyä ilman kelloa. Kaikki viikonloputkin ollu menoa ja tekemistä niin paljon että joutunut sillonkin herätä aikaiseen, aamusta iltaan menossa.

Pyrkimys ois jos vuodenvaihteen jälkeen sais nää kaikki meneillään olevat projektit valmiiksi, niin sais sitten keskityttyä vauvan odottamiseen. Eihän tässä ole enää kuin reilu puolitoista kuukautta laskettuun aikaan.

Kummitytön Ristiäiset

Nyt me ollaan virallisesti kummeja Kummitytön kastejuhla oli 3.12. äitylin vanhempien luona. Ja juhlat meni todella kivasti! Noh itse lähtö meinas kyllä vähän mennä pipariks, Sanna piti hakea töistä ja sieltä suoraan lähteä, mä unohdin pakata lahjat, ja kun kiireessä sit pakkasin lahjat ja olin jo myöhässä ni unohdin sen lahjakassin kotiin ja kehä 3:lla vasta tajusin. Noh kerittiin onneksi ajoissa kuitenkin. Heti kun paikalle tultiin niin mulle annettiin kummityttö syliin. Noh eihän tuo mitään, mä voisin vaikka aina pitää toista sylissä. Mä menin ihan pimentoon muusta maailmasta kun pitelin sylissä ja katselin pikkuista Sit yritettiin vähän syödäkin, mutta ei toinen oikein malttanut syödä kun niin paljon oli hälinää ympärillä. No onneksi ruoka kuitenkin maittoi, että jaksaa kastetilaisuuden.

Itse tilaisuus meni todella hyvin, mitä nyt pikkasen itkua tuli ihan alussa, muuten oli kyllä muuten todella reippaasti! Tilaisuus ei ollut kovin pitkä seremonia, muutama virsi laulettiin ja muutamat raamatun pätkät luettiin. Pappi oli muuten tuttu ihminen, en muista missä itse olen hänet nähnyt, mutta todella tuttu oli. Sannalle pappi oli ainakin tuttu, hänen rippipappi kun on.

Niin tytön nimeksi tuli sitten Vivian. Minusta se on todella kaunis nimi. Miten ovat keksineetkin noin kauniin nimen. Niin kauniille tytölle kuuluukin kyllä yhtä kaunis nimi kuin tyttökin on