Martzan tuparit

Marihan muutti tossa kesäkuun alussa sen avomiehen Tonin luo Lopelle asumaan. Toni asuu mutsinsa kanssa omakotitalossa ja kaipasivat sinne yhtä vuokranmaksajaa. Mariahan ne olivat sinne pyytäneet.

Nyt sitte oli vuorossa tuparit. Mari tuli meille torstaina yöx ja perjantaina lähettiin sitte ku töistä pääsin ajamaan kohti Loppea. Namu oli mun matkassa koska ei mahtunu Markun kyytin. Ja Iina otettiin myös mukaan. Mari tuli tänne six koska tarttin kyydin, Markku lähti Joensuuhun serkkutapaamiseen ja tartti meiän auton sinne.

Perjantaina ku Lopelle perille saavuttiin ni käytiin ostamassa kaikki tupareissa tarjoiltavat. Tonin mutsi osti uuden isomman grillinki. Sai kaiken grillattua kerralla.

Lauantaina koitti sitte juhlimisen aika. Tonin mutsi oli tehny mahtavat sapuskat. Oli kahta sorttia salaattia, patonkia ja levitettä, grillikyljystä ja sellasta kasvispaistosta. Vieraita oli n. 10 henkilöä. Sapuskaa riitti yllin kyllin kaikille. Sai tosiaanki masun täytee ja ku nii hyvääki oli nii ei meinannu malttaa lopettaa ollenkaan.=) Kiitoksia Raija todella maittavasti ruuasta vielä kerran.

Siinähän se lauantai-ilta meni syödessä ja rupatellessa niitä näitä kaikkien kanssa. Jatkoille oli tarkotus vielä lähteä, mutta eipä sitte Martzan kanssa jaksettukaan. Mä menin Namun ja Iinan kanssa siinä 11:sta pintaan nukkumaan, Martza jäi vielä joksi aikaa pitämään vieraille seuraa.

Sunnuntaina Martza heitti meiät sitte takas himaan. Oli kiva reissu, ei aina tartte viikonloppuja kotona viettää. Kiitoksia vielä teille kaikille kolmelle sinne Lopelle.

Namu saunomassa

Ajateltiin eilen taas pitkästä aikaa lämmittää sauna. Namuku on keksiny tehä tuhojaan nyt silllonki ku ollaan vaan saunassa käymässä, nii ajateltiin ottaa se tällä kertaa mukaan. Suihkuteltiin se alux hyvin, että on vähän vilposempi olo.

Avattiin saunan ovi ja mentiin ite lauteille jo istuskelemaan ja sitte ruvettiin huhuilemaan Namua kans. Kyllä alux vähä jarrutteli, mutta sitte jo hyppäski alimmalle lauteelle. Siinä se sitte pitkän tovin makoili ja välillä kävi vilvottelemassa lauteiden alla. 

Pestiinkin Namu sitte siinä samalla. Ku pois oltiin saunasta lähdössä nii eihän toi hauveli meinannu enää pois tulla ollenkaan. Namusta tuliki sitte saunakoira.=)

Namulle koiraverkko

Heti alusta asti kun Namu taloon tuli, aloimme etsimään koiraverkkoa autoon. Metallista verkkoa sitä etsittiin, nailonisella ei loppujenlopuksi tee mitään. Merkkikohtainen metallinen koiraverkko oli aivan liian kallis uutena ostettavaksi, jotain 150€. Ei semmosta nii yksinkertasesta viitti maksaa! Biltemassa oli myynnissä yleismallisia tarvikeverkkoja, mutta kun töissä kyselin onko kenelläkään ollut sellaista niin kaikki haukkuivat sen, jotka olivat kokeilleet. Kuulemma ei pysy paikoillaan äkkijarrutuksessa, saattaa saada sen häkkyrän takapenkkiläiset niskaan. Ei kuulostanut luotettavalta. Joten päätimme jättää heittämättä rahoja hukkaan ja laitoimme moneen eri paikkaan ostetaan-ilmoituksia ja kyttämään myynti-ilmoituksia. Olihan verkkoja paljon myynnissä mutta vääriin autoihin.

Menihän tossa useampi viikko, ettei mitään kuulunut, kunnes tossa eilen kun oltiin minigolfaamassa niin joku soitti että hänellä olis verkko myytävänä. No vähän kyselin ja hintakin oli just passeli (50€) ja sijaintikin Korsossa, jotenka suoraan minigolfista menimme hakemaan sen verkon. Se myyjä vielä ystävällisesti asenti sen kiinnikin samantien. Nyt on koiraverkko asennettuna, enää puuttuis tavaratilan suojakaukalo, ettei Namu sitä kangaspohjaa pilais esim. pissoilla tai jotain muuta, oksenna sinne tai mitä vaan.  Mutta kävi tosiaan tuuria ton verkon kanssa että löytyi! Hyvä juttu!

Minigolfia!

No tulihan meille onnex eilen sitte menoa vaikka alux kaikki suunnitelmat meni piparix. Lasse ja Karo tuli meille iltapäivällä. Siinä sitte mietittiin, että lähtiskö minigolfaamaan vai keilaamaan. Sää näytti vielä siinä vaiheessa vähä epävakaalta. No päätettiin sitte nii, että käydään vilkasemassa onko minigolfpaikat auki.

Lähettiin ajamaan kohti Itistä. Cittaria vastapäätä on yx mesta. Ku saavuttiin perille nii oliha se auki ja aurinkoki pilkotti aina sillon tällön pilvien välistä. Päätettiin sitte, että jäädään siihe pelailemaan. Tästä paikasta löyty kax eri 18 reikästä rataa, eli se perus ja sitte sellanen eterniittirata. Päätettiin pelata sitte molemmat. 8€ makso per nenä ne kax 18 reikästä rataa yhteensä.

Alotettiin perusradalla, suht tasasia tuloksia kaikki löi. Muutama haasteellisempi rataki tuli vastaan. Varsinki sellaset mäkiset ja että piti saada suora lyönti, osoittautuivat meistä suurimmalle osalle liian hankalix. Seitsemän lyöntiähä niistä sitte ainaki yhelle tuli.

Sitte siirryttiin eterniittiradalle. Siellä radoilla oli kaikenmaailman esteitä. Oli looppeja, putkia, verkkoja ja kaikkea muuta mukavaa. Se osoittautuki helpommaksi kentäksi. Iha hupputuloksia kaikki vedeltiin. Ei tainnu tulla ku iha muutama 7-lyönti tältä radalta.

Tässä vielä järjestys molemmista radoista voittajasta häviäjään (pistetuloksia en ny muista ulkoa):

Perusrata:                                       Eterniittirata:

Markku                                           Lasse

Lasse                                             Sanna

Sanna                                            Karo

Karo                                              Markku                                                                                                              

Siivouspäivä

Tänää tuliki taas siivottua kämppä käytännössä kokonaan lattiasta kattoon ja kaikki huoneet. No…Namun tekemissä sotkuissa onki aina hommaa. Kaikki seinät ja kaapinovet yms täynnä mutaa ja pissaa ja ruokaa ja kaikkee mahollista. Nyt on taas ainaski huomiseen asti siisti kämppä Sopivasti vettäkin satoi niin ei ollut niin kuuma päivä touhuta.

Nyt tässä sit ootellaan Lassea ja Karoa ja sitte lähetäänki vähä liikenteeseen johonki. Ettei tuu koko viikonloppua kotona nyhjötettyä

Viikonlopun suunnitelmat meni uusix!

Mä olin suunnitellu jo tulevan viikonlopun ohjelman valmiix. Tiedossa olis ollu pari päivää Lintsillä pyöriskelyä ja Serenassa uiskentelua. Mun kax serkkutyttöä Lapista on ollu tän viikon täällä Etelä-Suomessa siellä meiän Myrskylän mökillä. Nää serkut on 8- ja 10-vuotiaat. Eli tarkotus oli lähteä niiden kanssa perjantaina ja launtaina Lintsille ja sitte sunnuntaina Serenaan.

Tänään juttelin puhelimessa sitte paremmin asiasta äiskän kanssa ja selvis, että nää mun serkut onki lähössä sitte jo huomenna takasin Lappiin päi ajelemaan. Menivät sitte tänää jo Serenaan, eihä me voitu mukaan lähteä ku töissä molemmat oltii. Mä en edes kerkeä näkemään niitä ollenkaa, koska Serenasta lähtivät sitte suoraan takas sinne Myrskylän mökille. Meilläkää ei oo mitää järkee lähteä yhen illan takia ajamaan 100 kilsaa edestakas.

Pikkase kyllä harmittaa, serkkuja tulee nähtyä nii älyttömän vähän. Kaikki asuu nii kaukana meistä, muutama Ruotsissa ja loput sitte Lapissa. 

Nyt täytyy sitte suunnitella viikonlopun tekemiset uudelleen. Tarkotuksena olis ainaki nähä Lassea ja Karoa?. Jos jollaki tiedossa menoa ja meininkiä nii kertokaas meilleki jos mukaan sopii.=)

Oma asunto kiehtois…

Ollaan jo pidemmän aikaa sulateltu asiaa, että ostettais oma asunto. No ennenku tähänki muutettiin ni oltiin pohdittu asiaa, mutta ei oltu lähdetty toteuttamaan asiaa mitenkään. Nyt ollaan vähän otettu tuulta purjeen alle ja käytiin jo katsomassakin yhtiä rivitaloja. Tosiaan eniten kiehtoisi omaksi rivitalonpätkä. Ku se oma piha olis niin kiva. Ja on ne paljon rauhallisempiakin kuin kerrostalot.

Nii käytiin tässä ihan lähellä, tossa Nissaksentiellä katsomassa rivitaloja. Olis kyllä tosi ihanalla paikalla ja kivannäkösiä talojakin. Ens vuoden puolella valmistuisivat, mutta kun tehtiin vähän laskelmia, niin on ne vähän turhan kalliita meille. Kyllä me se maksaa pystyttäisiin, mutta elämänlaatu kärsis liikaa ku ei vois laittaa elämiseen rahaa läheskään niin paljoa kuin nyt. Jättettiin siis ne asunnot unelma-asteelle.

No ollaan sitten muitakin asuntoja netissä seurailtu ja lehdissäkin. Vois sitä käydä laittamassa ittensä vaikka ihan noitten välitystoimistojen listoillekin, että sais heti ekana kuulla hyvistä itselle sopivista vaihtoehdoista. Kun näyttävät näköjään olevan ne parhaat vaihtoehdot valmiiksi varattuja kun nettiin tulevat.

Mutta tosiaan tää on ihan asia mikä liikkuu hissukseen eteenpäin, ei kiirettä. Ostetaan asunto sitten, kuin sopivan hintainen ja kiva löytyy. Mieluiten sitä kyllä muuttais pois täältä ylikalliilta alueelta, mutta mistä töitä molemmille? Jos työt ei olis ongelma, niin muutettais samantien pois. Saattaa kyllä olla, että jossain vaiheessa kyllä kadotaan täältä…

Tuhoa, tuhoa!

Eipä toi eteisen ja olohuoneen väliin asennettu portti estäny Namua pääsemästä olohuoneeseen. Sieltä se oli ryöminy portin alta. Piian synttärikemuista ku himppeen tultii nii taas odotti kaaos olkkarissa. Tällä kertaa ei onneks ollu nii sotkusta ku parilla aikasemmalla kerralla.

Namu oli vetässy pari kukkasta pöydältä alas ja napostellu taas tota meiän “palmua”. Oli myös cd-hyllystä tiputellu cd:itä ja muutama niistä onki ny sitte käyttökelvottomia. Markun jotai tietsikaohjelmia siinä tuhoutu. Kukista oli kaatunu vettä pöydälle ja nyt o sitte päälilevy muutamista kohista kuprulla.

Mä siinä sitte umpiväsyneenä rikkalapiolla ja harjalla vetelin ne vähäset mullat lattialta pois ja luuttuaminen jätettiin aamuun. Nukkumaan oli pakko jo päästä. Onpaha siivoaminenki sitte pirteänä tehokkaampaa.

Tästä lähin on pakko taas vetää sohvaki toho oviaukon eteen, sen nyt ainaski luulis pitelevän ton koirulin tuolla eteisessä. Mikäköhän noissa kukissa oikeen viehtoo, multa vai? Lelujaki tolla koiralla on vaikka millä mitalla, mutta silti pitää keksiä tyhmyyksiä. Mutta ollaan taas Markun kanssa viisaampia.

Piian syndepippalot

Niin tuli Piialleki taas vuosi lisää, 22.v. Piia kutsu meidät sitte sinne juhlimaan. Kuuden aikaa sitte lähettiin kotoa autolla kohti Veräjämäkeä. Käytiin siinä matkalla huoltsikalta hakemassa Markulle lantrinkia, eli mä olin selvinpäin.

Piia jo kerkes soitellaki perään ku meitä ei kuudelta vielä näkyny.=) Satu ja Pasi oli sillä aikaa kerenny saapua paikalle. Lahja ostettiin Sadun kanssa kimpassa. Sitä Piia oli juuri availemassa ku ovea rimpautettiin.

Ilta meni siinä istuskellessa, höpöttäessä ja musaa kuunnellessa. Tarjoiluakin tietenki oli. Markku myös yhen ohjelman Piialle latas koneelle. Ja yhtä yritti saada toimimaan, mutta eipäs wörkkiny. Yhentoista jälkee lähettiin sitte takas kotia ku mua rupes ramasemaan iha älysti. Meinasin jo Piian sohvalle nukahtaa. Sama vika oli juhlakalulla, rupes jo melkeen pilkkimään.=)

Eli tällä kertaa emme olleet lähtemässä baariin. Mutta onneksi olkoon Piia vielä kerran! 

Nam nam mansikka

Tänään oli mansikkapäivä! Käytiin keräämässä ensi talven mansikat pakkaseen. Äippä ja systerikin olivat mukana keräämässä itselleen. Oltiin tuolla Koivistoisen mansikkapaikalla koivukylänväylällä. Oli kyllä tosi maukkaita ja isoja mansikoita, ja paljon! Ei pahemmin tarvinut liikkua kun oli niin hirveän suuria terttuja. Kymmenittäin mansikoita samassa oksassa jne.
Mansikkaa tuli kerättyä vajaat 14 kiloa. Siitä riittää ihan hyvin meille ensi talveksi. joku 7 kiloa pistettiin samantien pakkaseen, loput on viel jääkaapissa. Jos niistä jotain kivaa tuoreena keksis ja voi syyä mm. murojen kanssa tuoreita mansikoita. Ja popsia sellasenaan aina kun mieli tekee. Mutta suurin osa niistäkin kyllä pakkaseen jossain vaiheessa menee. Tosin oma on jo ihan täynnä..että täytyy varmaan Sannan vanhempien pakastimeen viedä, sieltä kun löytyy iso arkkupakastin missä varmasti olis tilaa.